lördag 11 februari 2017

Alma Raatikaisen kirjoista

Alma Raatikainen (1916- 1978) , suomalainen lähetyssaarnaaja, apuhoitaja  ja kirjailija , henkilökohtainen ystäväni. Afrikan lähetyssaarnaajana hän kertoi  outoja kulttitapoja, joita oli joutunut sillä manterella näkemään ja  niihin kuului tyttöjen raaka ymkpärileikkausseremonia,. Tästä hän mainitsee kirjassaan Itkevä Musta  Kukka, joka ilmestyi 1972. koska Gp kirjoittaa asiasta  tänään, otan  tähän tiedot Alam raatiakisen kirjastakin. http://www.gp.se/nyheter/sverige/barnmorskor-flygs-hit-p%C3%A5-k%C3%B6nsstympningsfester-1.4147573


Alma Raatikainen (22. huhtikuuta 1916 Siilinjärvi1. tammikuuta 1978 Harjavalta) oli suomalainen kirjailija.

Teoksia

  • Afrikka kutsuu ; kirj. Alma ja Eeva Raatikainen. Ristin voitto, Helsinki 1955
  • Mustan ja valkoisen Jumala. Ristin voitto, Helsinki 1957
  • Matkustamme Afrikkaan. Ristin voitto, Helsinki 1958
  • Tummaa viljaa. Ristin voitto, Helsinki 1961
  • Wairimu'. Ristin voitto, Helsinki 1962
  • Itkevä musta kukka : Pohjois-Kenian karua arkipäivää. Ristin voitto, Tikkurila 1972

Suomennoksia

  • Charles Ludwig : Noitatohtorin loma. Ristin voitto, Helsinki 1950, 2. painos 1963
  • Kathryn Kuhlman : Uskon ihmeisiin. 2. painos, Ristin voitto, Tikkurila 1973, 3. painos 1974 (alkuteos I believe in miracles)
11.2. 2017

tisdag 7 februari 2017

Berndt Mikael Nybergin (1871- 1940) AAMURUKOUS-laulu


AAMURUKOUS

Kanssain ole, Jeesus, päivä tämäkin.
Auta askeleissas että kulkisin.
Päivä kuluessaan monet puuhat tuo.
Rinnallani seiso, apuasi suo!

Pyhitä, oi Jeesus, luonne, mieleni.
Halujani hoida, hoida kieleni.
Sydän jos saa haavan, jälleen paranna.
Estä, etten muita täällä haavoita. 

Anna edes hiukan Sua mun heijastaa,
että silmilläsi katson maailmaa.
mieli nöyrä hellä luo Sä minuhun.
Suo mun jokaisessa nähdä kuva Sun.

Työt ja ilot huolet kädestäs jos saan
Tyynnä tietäin kuljen, Sinuun katson vaan.
Illan tullen riennän helmaas Herrani.
Olet maailamssa syvin riemuni.

(Hengellinen  laulu ja virsi numero 493  vuoden  1900-luvun painoksessa)



Suomalainen säveltäjkäruonoilija Berndt Mikael Nyberg ( 7.2. 1871- 11.1. 1940)


WIKIPEDIA-lähteestä 7.2. 2017 , 146 vuotta siten  syntyi B.Mikael Nyberg Helsingissä ( Sukunimi  on myöhemmin  suvussa suomennettu Nuorivaaraksi). Mikael Nybergin äiti oli  Aina Sofia Topelius. Tästä ehkä heijastuu hänen runoutensa  erittäin  silmiinpistävän kaunis sisältö, syvällinen merkitys  ja klassinen  arvo. 

Berndt Mikael Nyberg (7. helmikuuta 1871 Helsinki11. tammikuuta 1940 Äänekoski)[1] oli suomalainen säveltäjä ja runoilija, joka sävelsi varsinkin hengellistä musiikkia.
Sisällysluettelo
Henkilöhistoria
Nybergin vanhemmat olivat lehtori Berndt Axel Nyberg ja Aina Sofia Topelius. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1894-1905 oli Ida Elisabeth Leinberg ja toinen vuodesta 1906 Esther Irene Leinberg.[1] Nyberg oli Sakari Topeliuksen tyttärenpoika ja muusikko Jukka Kuoppamäen isoäidin veli. Hänen serkkujaaan olivat kansanrunoudentutkija Kaarle Krohn, säveltäjä, kirkkomuusikko ja musiikintutkija Ilmari Krohn ja kirjailija Helmi Krohn. Tultuaan ylioppilaaksi 1889 Nyberg opiskeli Helsingin musiikkiopistossa vuoteen 1893. Hän toimi Oulun tuomiokirkon urkurina 1894–1896 ja samaan aikaan Oulun ruotsalaisen lyseon ja tyttökoulun laulunopettajana, Rauman seminaarin laulun- ja soitonopettajana vuosina 1896–1898, Sortavalan seminaarin musiikin lehtorina vuosina 1898–1917 sekä Raja-Karjalan kansanopiston johtajana vuodesta 1920. Hän oli myös Sortavalan Evankelisen Seuran Kaikille-lehden toimittaja.[1]

Taiteellinen tuotanto
Jo opiskeluaikoinaan Nyberg keräsi kansansävelmiä Lounais- ja Keski-Suomesta. Hän sävelsi etenkin hengellisiä yksin- ja kuorolauluja, koulu- ja lastenlauluja, kantaatteja sekä alkusoittoja Suomen evankelisluterilaisen kirkon koraalikirjaan.[2] Nykyisessä virsikirjassa on Nybergin säveltämä virsi numero 631, Oi Herra, jos mä matkamies maan. Hän on myös kirjoittanut virren 342, Niin ihanaa on ylistää, alkuperäiset ruotsinkieliset sanat, jotka Alpo Noponen suomensi. Lisäksi Nyberg on suomentanut eräitä muita, alkujaan ruotsinkielisiä virsiä [3] Nyberg julkaisi vuonna 1890 kokoelman hengellisiä kansansävelmiä (Kansan lahja kirkolle) yhdessä Ilmari Krohnin kanssa.

Sävellyksiä
Nybergin sävellyksiä ovat muun muassa:[1]
  • kantaatit vuosina 1910, 1919, 1921, 1932 ja 1934
  • noin 100 yksinlaulua ja duettoa
  • noin 130 kuoro- ja yhteislaulua sekä lastenlauluja
  • koraalialkusoittoja.
Teoksia
Nyberg toimitti muun muassa seuraavat teokset:[1]
  • Koraalikirja seminaarien soitto-opetusta varten, 1888
  • Opettajan laulukirja, 1902
  • Virsisävelmistö, 1917, Ilmari Krohnin kanssa
  • Uusia hengellisiä sävelmiä I-III, 1908-1913, Ilmari Krohnin ja Heikki Klemetin kanssa
  • Liturgiset sävelmät, kuten edellä
  • Hengellisiä lauluja ja virsiä (Suomen Lähetysseura)
Runoja Nyberg kirjoitti sekä suomeksi että ruotsiksi.[1]

Lähteet
  • Krohn, Ilmari: ”Mikael Nyberg”, Suomen säveltäjiä, s. 307-313. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.

  • Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 347. Helsinki: Otava, 1948.

  • Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja

    Luonnon Uuden Vuoden aatossa 2017. VIIKUNAPUUN laulu ( B.M. Nyberg)

    Suomalainen hengellinen laulu numero 33 joka on
     VIIKUNAPUUN LAULU  ( Luuk. 13: 6-9)

    Mikael Nybergin sanoin ja sävelin:

    Sun tarhassas, oi Herra on niin paljon puita.
    Mä yksin lienen toivoten ja kuihtuneempi muita.
    Ja usein oon mä kysellyt: Mua miksi näin oot kärsinyt.

    Mä kauhistun kun muistan vaan Sä kuinka monta vuotta
    oot tullut taintas katsomaan ja heelmää etsit suotta.
    Pois käännyit mielin raskahin ja itkevän sun huomasin.

    Ja minä kuitenkin jos ken oon rakkauttas saanut.
    Soit huoltas mulle tuhlaten. Et auttamasta laannut.
    Miks olen tällainen mä vain? Niin kuiva, kehno laadultain.

    Niin kaatunut mä oisin, pois hakattuna varmaan,
    vaan armon sain mä kuitenkin Sun äänes tähden armaan.
    Tää vuosi vielä sille suo. Se hedelmän kai vihdoin tuo,.

    Niin, vuosi vielä Herrani. Mä tunnen mieles laadun.
    Sä katkaista et tahtoisi, Sä suret, jos mä kaadun.
    Oi, vielä auta armostas mua vihannoimaan tarhassas.

    Helmikuu 7. 2017  (11. Shevat kuuta  5777)
    (Luonnon Uuden Vuoden päivä 11.2. 2017  tänä vuonna:  TuBeShav 5777)


    torsdag 29 december 2016

    VAltiollista hahmottumista Levantissa

    http://www.gp.se/nyheter/v%C3%A4rlden/federation-f%C3%B6rbereds-i-norra-syrien-1.4082278

    Samuel Bagster. Valaistu päivä. Joulukuun 29 pnä

    Aamulla:

    Ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. (Ef. 5:17).(Paavali tarsolainen, apostoli)
    •  Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne. (I Tes.. 4:3, Paavali tarsolainen, apostoli).
    • Tee siis sovinto ja elä rauhassa Hänen  kanssaan, niin saavutat onnen. (Job  22:21) 
    • Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat Sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh. 17:3) ( Jeesuksen Sana)   
    • Me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, Hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.  Hän on totinen Jumala ja Iankaikkinen elämä.  (I Joh. 5: 20) (Johannes apostoli)
    • Me emme ole lakanneet teidän edestänne rukoiolemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen Hänen tahtonsa tuntemista, kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä. (Kol. 1:9, Paavali tarsolainen, apostoli).
    • Me anomme, että meidän Herramme  Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan ja valaisisi tiedän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon Hän on teidät kutsunut, kuinka suuri Hänen perintönsä kirkkaus Hänen pyhissään. ( Ef. 1: 17, 18, Paavali tarsolainen, apostoli).
    • Kiittäkää Herraa, kaikki  Hänen sotaväkensä, te Hänen palvelijansa, jotka Hänen tahtonsa teette. ( Psalmi 103: 21)(Kuningas Daavidin psalmi).
    Päivitys 29.12. 2016 

    fredag 9 december 2016

    Suom. Laulukirja. IV Lauluja Luonnosta (91- 109)

    SUOMEN LAULUJA ( kanneton vanha laulukirja)

    IV. Lauluja luonnosta

    91. Tähtilaulu

    Sivulla 104. Sanat Tegner E.,
    mukaili Hannikainen P.J.
    Klemetti Heikki sävel
    .
    Tähtöset illoin ne vilkkuvi vain;
    meitä ne silloin, meitä ne silloin
    luoksensa kutsuvi ain´,
    luoksensa kutsuvi ain.
    .
    Oi jospa lentäin ilmoihin liidellä vois
    riemulla entäin, riemulla entäin
    luoksenne rientäisin pois,
    luoksenne rientäisn pois.

    92. Kysymyksiä.

    Sivulla 105-6. Sävel Hagfors A.E.
    .
    Minne käy tuulen ilmassa tie?
    Minnekkä myrsky
    merien aallot viimeinkin vie?

    Missä on pilven hautausmaa?
    Sanoppa, missä
    taivahan tähti levätä saa?

    Ihminen minne, minnekä hän?
    Minnekkä rientää ihmisen henki,
    tiedätkö sen?

    93. Suomen salossa

    Sivulla 105. Sanat Yrjö Koskinen, Sävel Ennola J.
    .
    Honkain keskellä mökkini seisoo
    Suomeni soreassa salossa.
    Honkain välillä siintävi selkä
    vilkkuvi koittehen valossa.
    Hoi laari, laari laa!
    Hoi laari, laari laa!
    Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
    .
    Kaukana korvessa käkönen kukkuu,
    sulhonsa suloutta ylistää.
    Paimenen soitanto laitumen tiellä
    ääntänsä korviini vilistää.
    Hoi laari, laari laa j.n.e.
    .
    Omanpa henkeni kieltä ne puhuu
    honkain humina ja luonto muu.
    Itse en sydäntäni hillitä taida,
    riemusta soikohon raikas suu:
    Hoi laari, laari laa j.n.e.

    94. Tunturilta mereen.

    Sivulla 106. Sanat Lilja Anni. Sävel Kotilainen Otto.
    .
    VEDEN LAULU
    Tirskuen, pirskuen
    kalliosta ahkeraan,
    kerrallansa tippa vaan,
    vesi näin alaspäin
    saapi vuorilähteestään,
    reunan yli täyttää sen;
    siristen, liristen
    jatkaa matkaa jällehen.

    LÄHTEEN LAULU
    Yksin täällä ylhäällä
    täytyykö mun olla?
    Voimakkaana vyöryä
    tahdon tasangolla!
    Tahdion elon taisteluun,
    voittohon ja vaihteluun!

    95. Myrsky.

    Sivuilla 107-8. Sanat Veijola Yrjö. Sävel Haapalainen Väinö.

    Minä tunsin kun myrsky mellakoi
    ja kun taivas musteni, salamoi,
    että ilmojen halki suurena soi
    koko elämän mahtava laulu.
    .
    Meren niittävi myrskyn viikate,
    suo taiston ja voiton vahvoille,
    mut turmion, kuoleman heikoille
    kuin elämän mahtava, mahtava taisto.
    .
    Ja rannalla nurmen tuoksuvan
    se kantavi kukasta kukkahan
    elonkipinän sammumattoman
    ja on elämän vuolas lähde.
    .
    Se surmaa, mutta se synnyttää
    ja heikot kaataa ja vahvat jää,
    elo seestyvi konsa se myllertää.
    Sua siunaan, mahtava,
    mahtava myrsky.

    96. Aallot ja kallio.

    Sivulla 109. Sanat ja sävel Mikael Nyberg.
    .
    Meri se myrskyää,
    aallot ne tyrskyää,
    huutaen hyrskyää
    kulkiessaan.
    Voimalla soittavat,
    kiiruhtaa koettavat,
    maailmaa voitavat
    vahvuudellaan.
    .
    Kallio kestävä
    aaltojen pestävä,
    kulkua estävä
    vastassa on.
    Siihen ne suuttuvat
    muodoltaan muuttuvat,
    jällehen puuttuvat
    taistelohon.
    .
    Vimmassaan nostavat
    päitään ja kostavat.
    Kalliisti ostavat
    tappiotaan.
    Kallion harmahan
    suojaan armahan
    viljelysmaan.
    .

    97. Laivat ne seilaa.

    Sivulla 110-112. Sanat Larin-Kyösti, sävel Härkönen Leo.
    .
    Laivat ne seilaa sinisellä sillalla,
    taivaan ranta se kellertää,
    Tuuli se kauas soudattaa,
    rakkaille rannoille joudattaa.
    .

    98. Yö.

    Sivulla 112-3. Sanat Kianto Ilmari, sävel Härkönen Leo.
    .
    Yö niinkuin tumma enkeli
    maan päälle laskihen
    ja hiljaa utusiivillään
    hymyyn peitti sen.
    .
    Ja tuli vetten tyyneys
    ja tuulten uinahdus,
    ja rauetessa ruskojen
    soi metsän huokaus.
    .
    Oi yö! ma silloin huudahdin
    sä yöhyt kotimaan!
    Kun sinut nään, niin elämä
    on unta meille vaan.
    .

    99. Kevätjuhla.

    Sivuilla 113-4. Sanat A.Rm.
    .
    Laulumme nouse ja lippu jo liehu,
    eespäin vain hei la, la, la, la, laa.

    Niinkuin linnut riemuellen lentää
    halki sinitaivahan,
    niin ois mieli meilläkin entää
    laulain kautta maailman.
    .
    Laulumme nouse ja lippu jo liehu,
    eespäin vain hei la, la, la, la, laa.
    .
    Terve, vuori, rinteinesi harmain,
    terve, laakso, kukkamaas!
    Ruusulehto, tyyssija armain,
    tuoksuinesi terve taas!
    .
    Laulumme nouse ja lippu jo liehu,
    eespäin vain hei la, la, la, la, laa.
    .
    Terve, vehmas metsälammen ranta,
    sekä loiske lainehen!
    Tuolta meille tuulonen kantaa
    metsän humun hiljaisen.
    .
    Laulumme nouse ja lippu jo liehu,
    eespäin vain hei la, la, la, la, laa.
    .
    Soios, metsä, kaikki veisatkaatte
    ilman lauluparvet vaan,
    riemulauluun yhtyä saatte:
    terve kevät Pohjolaan!
    .

    100. Kevätlaulu.

    Sivuilla 114-5. Sävel Hannikainen P.J.
    .
    Kevät armainen,
    kevät armainen,
    sä pieni, reipas tyttönen!
    Missä liikut vaan,
    missä kiikutkaan
    on riemu valloillaan!
    Sa kylvät meille kukkaset
    niin kaunoiset,
    niin kaunoiset,
    ja sydämihin tuntehet
    niin vienoiset,
    niin vienoiset,
    oi kevät armainen!
    .
    Kevät armainen,
    kevät armainen,
    sä pieni, reipas tyttönen!
    Missä liikut vaan,
    missä kiikutkaan,
    on riemu valloillaan.
    Tuot kevätlähteet pulppuvat,
    niin raikkahat, niin raikkahat,
    ja valovirrat lahjoitat
    niin kirkkahat, niin kirkkahat,
    oi kevät armainen!
    .
    Kevät armainen,
    kevät armainen,
    sä pieni, reipas tyttönen!
    Missä liikut vaan,
    missä kiikutkaan,
    on riemu valloillaan.
    Ja kevät lehtisilmut toi,
    puut vihannoi, puut vihannoi.
    Taas lapset riemuin karkeloi
    ja laulut soi, ja laulut soi,
    oi kevät armainen!
    .

    101. Tuli tuttu kevätkulta.

    Sivuilla 115-6. Sanat Larin-Kyösti, sävel Siukonen Wilho.
    .
    Tuli tuttu kevätkulta,
    lumen alta pistää multa.
    Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
    kevät riemua laulavi ilma ja maa,
    ja ääretön taivaskin seestyy
    ja lämpimän aika se eestyy
    ja tuulikin tuoksuja tuo.
    .
    Taasen soivat vaskikellot,
    lämpöön elpyy oraspellot,
    sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
    sinisirkkaset soittavat niemissään,
    ja nurkkihin lehväisen orren
    vie peipponen mättäältä korren
    ja mökkinsä pystyttää.
    .
    Nyt on soilla, mailla juhlaa,
    päivä säteitänsä tuhlaa.
    Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
    pojan posket ne kauniiksi ruskettuu.
    Soi loilotus, luikku jo raikuu,
    ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
    kun käkönen kummulla soi.
    .
    Aidan luona kiiltää kuokat,
    karhit, kanget, hevosluokat,
    jyvän toivoen heittävi multaan mies;
    ”Sadon runsahan pellosta saan, kuka ties!”
    Noin miettii ja auraansa tarttuu,
    ja toivosta voimia karttuu,
    hän katseensa taivohon luo.
    .
    ”Tuli tuttu, vanha tuttu,
    yllä uusi nurmen nuttu!”
    Pieni Erkkikin laulavi innoissaan
    talon karjoja aamulla kaitessaan;
    taas leppätorvea koittaa
    ja metsälle mieliksi soittaa,
    kuin talvea ollut ei ois.
    .

    102. Pääskyset saapuvat.

    Sivulla 117. Siukonen Wilho.
    .
    (Lapset)
    .
    Te pienet linnut, te pitkäsiivet,
    te jälleen riennätte pohjolaan!
    On Niili kaunis ja seutu lämmin,
    miks´ ette viihtyne kuitenkaan?
    .
    Te pienet linnut, te mustat linnut,
    te tutut, rakkaat, on pitkä tie,
    ja vaarat väikkyvät matkallanne.
    Mi outo voima taas tänne vie?
    .
    (Pääskyt)
    .
    Kun koivu kukkii ja tuomi tuoksuu,
    kun taivas siintää ja ilma soi,
    kun käki kukkuu ja laine laulaa,
    ei kukaan viipyä kauan voi.
    .
    Kun kevätkielojen kellot kutsuu
    ja kevään viestit kun tuuli tuo,
    me riemuin riennämme syliin Suomen,
    se yksin onnen ja kodin suo.
    .

    103. Kyyhkynen kylpee.

    Sivuilla 117-8. Sanat Haahti Hilja. Sävel Kotilainen Otto.
    .
    Kyyhkynen kylpee kuopassaan
    pienen lapsensa kanssa,
    tip tip tippuvi räystään suu,
    tässäpä höyhenet puhdistuu.
    Kuinka on hauska huuhdella
    valkeita sulkiansa!
    .
    Kyyhkysäiti se haastaa näin:
    ”Kuuleppa, lapsi kulta!
    Maailman teitä kun vaeltaa,
    sulkansa helposti tomuun saa:
    nyt sua suojelen siivilläin,
    tahrat huuhtelen sulta.
    Kerta kun lennät maailmaan,
    äitisi neuvoa muista:
    varjele sulkasi valkeat;
    mutta jos joskus mustuvat,
    ällös tahraan jättäö vaan,
    huuhdo ja puhtahaks puista!
    .

    104. Ihme.

    Sivuilla 120-1. Sanat Koskenniemi V.A. Sävel Raala R.
    .
    Tule aamuhun hymyilevään,
    tule tuoksuun syreenein!
    Ens´ kukkasista kevään
    ens´ seppeleen ma tein.
    Kevätlintujen laulussa helää
    koko elämän ihanuus,
    on sille, ken varjossa elää
    joka suvi ihme ja uus.
    .
    Tule aamuhun hymyilevään
    tule tuoksuun syreenein!
    Ens´ kukkasista kevään
    ens´ seppeleen mä tein.
    Suvikukkien loiston jo lupaa
    sekä kysyvät hedelmät.
    Taas laadin ma toivojen tupaa,
    unet vanhat heräävät.
    .
    Tule aamuhun hymyilevään,
    tule tuoksuun syreenein!
    Ens´ kukkasista kevään
    ens´ seppeleen m tein.
    Sadekuurot ne pilvensä harmaan
    ohi ajoivat kyynelöin,
    nyt loistavan nään ma sen varmaan
    suven suurin toivein, töin.
    .

    105. Halu maalle.

    Sivuilla 121-2. Sanat Sätherberg Herman, suomennos. Sävel Lindblad O.
    .
    Talvi on jo laannut riehumasta,
    kylmän talven valta vaikenee.
    Kevään sulo taaskin taivahasta
    jälleen tienohomme tulvailee.
    Kohta aallot loiskii rannikoissa,
    kukkaset jo niityn purppuroi.
    Loiskivat jo lähteet lehtoloissa,
    laitumella paimentorvi soi.
    .
    Kerro, tuuli, maalla lintusille:
    heitä lemmin, luokse kaipajan;
    koivuloille, veelle, lehmuksille,
    että nähdä heitä halajan;
    nähdä maalla niinkuin ennen heitä,
    nähdä puron kirkkaan tanssia,
    kuulla siellä rastaan säveleitä,
    vesilinnun lemmenkaikua.
    .

    106. Kevätlaulu.

    Sivuilla 122-3. Sanat Zeipel, suomennos Simelius Aukusti. Sävel Josephson J.A.
    .
    Kukkaset umppunsa auki jo loi,
    ilmassa lintujen laulelo soi,
    lähtehet läikkyy ja vehryt on maa,
    tuulonen laineilla leikkiä saa.
    Perhoset lentävi, karkelo käy,
    ei huolia näyt,
    Perhoset lentävät, karkelo käyt,
    ei huolia näy.
    .

    107. Terve, aurinko.

    Sivuilla 123-4. sanat Strindberg August,
    suom. Simelius Aukusti. Sävel Eklöf Einar.
    .
    Oi terve, kiltti aurinko,
    ken häädit pohjatuulen!
    Sa koko talven uinuit jo,
    nyt virkku oot, ma luulen.
    Suo varttua sa viljojen,
    ja täytä aitat maamme,
    veet lämmitä sä järvien,
    niin että uida saamme!
    Niin, tervetullut, aurinko,
    sa anna soihtus loistaa,
    nyt lauletaan, käy karkelo,
    voit kaikki huolet poistaa!
    .

    108. Nyt kevät on.

    Sivulla 125. Sanat Vrn. O.
    .
    Tuuli hiljaa henkäilee,
    aalto vapaa välkkyilee.
    Pikkulintu suruton
    laulelee: nyt kevät on!
    Vuokko kaino kuvussaan,
    avaa silmät unestaan,
    kaunokukat hymyten
    nousee kasteniityllen.
    .
    Pursi kaunis kiikuttaa
    somasti sen soutajaa.
    Maamies peltoon pehmeään
    kylvää, kyntää siementään.
    Lapset kukkakimpuillaan
    koristavat hiuksiaan.
    Riemulaulu verraton
    kaikuvi: nyt kevät on!
    .

    109. Keväällä.

     

    Sivulla 126. Sanat Mendelin Irene. Sävel Wennerberg G.
    .
    Nyt on Suomen suloin aika,
    nyt sen luonto kukoistaa,
    nyt sen kaikuu laulun taika,
    Väinön kannel kajahtaa.
    Katso, kuinka järvet hohtaa,
    Suomen sulojärvet nuo!
    Lehtoloiosta sua kohtaa
    tuoksut, joita kukat luo.
    .
    Lehto loistaa, linnut laulaa
    linnun kielin suloisin;
    suomalainen myöskin laulaa
    suomenkielin kotoisin.
    Nyt on Suomen suloin aika,
    nyt sen luonto kukoista,
    nyt sen kaikuu laulun taika,
    Väinön kannel kajahtaa.
    .
    Nyt on sunkin suloin aikas:
    sull´ on voimat nuoruuden,
    sull´ on sulo lemmen taikas,
    lempi suuri Suomehen.'
    Toimeen siksi kaikin voimin,'
    työsi maalles omsita!
    Lempi vahva töin ja toimin
    paljon, paljon aikaan saa.